Tässä meillä on kytenyt ajatus toisesta koirasta jo pitkään. Pepe kaipaa itselleen koirakaveria, jonka kanssa vouhottaa koiramaisia jutskia :)
Monen monta vaihtoehtoa ollaan pohdittu ja mietitty. Minä olen itse ollut asian kanssa avarakatseisempi...kun taas mies on sitä mieltä, että meille tulee joko fieldi tai enkkusprinkku. Itse haluaisin irlanninsetterin, lapinkoiran, mäyrökoiran, clumberin jajajajajajaja... Noh, halutahan aina saa...
Eli näillä näkymin se seuraava koira on spanieli...enkku tai fieldi... Sitten miettiä mistä koiraa kyselee... kyselin erästä sijoituskoiraa, mutta en pysty täyttämään koiran kouluttamiseen vaadittuja kriteerejä...kyseistä pentukoiraa olisi tarvinnut kouluttaa yksilöllisesti useita tunteja päivässä... Voin todeta, ettei minulla olisi aikaa moiseen, vaikka ei olisi pieniä lapsia...silloin olisin töissä enkä moiseen ehtisi. Enkä oikein sulata, että pentukoiraa koulutetaan päivittäin useita tunteja... Nooh...
Se on varma, että seuraava koira on uros. Oma vaiko sijoitus? Pepehän on ihan ikioma ja olen ollut hyvin tyytyväinen siihen, koska silloin minulla on päätösvalta annanko koiraa jalostukseen vai en. Silti sijoitusuros olisi mielestäni hyvä jutska. Ei rahan takia vaan sen takia, että se olisi ainakin kasvattajan mielestä paras uros pentueestaan, koska haluaa jättää jalostusoikeuden siihen. Rahaa ei voi ajatella koiran ostamisessa, koska koiran ruokintaan kuluu rahaa, hoitotarvikkeisiin, eläinlääkäriin, vakuutukseen yms...
Hankkiiko koiran Suomesta vai hakisiko ulkomailta...Suomen koirista saa ehkä enempi irti taustoista, ulkomaan koirat ovat aina hieman arvoituksia. Varsinkin meikäläiselle, jonka kielipää ei ole kovin hyvä on vaikea lähteä ulkomailta tuottaan koiraa. Täytyisi sitten melkein kimpassa tuoda jonkun kanssa ulkomailta pentu.
Aikuinen vaiko pentu...jaa-a...
Kolikolla on aina kaksi puolta...katsotaan mitä aika tuo tullessaan... toivomma, että toisen koiran meidän perheeseen ensi vuoden aikana :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti